Luonnonvarat, joita maapallo voi tuottaa, ovat rajalliset, eikä kaikkia niistä voida luoda uudelleen. Nykyisen tavaroiden ja palvelujen tuotanto-, jakelu- ja kulutustavan myötä monet niistä ovat myös käyneet niukoiksi. Jotta maapalloa voitaisiin suojella nykyisten ja tulevien sukupolvien lisäksi myös tulevien sukupolvien osalta, tavaroiden ja palvelujen kulutuksesta on tehtävä kestävämpää. Yritykset ja kuluttajat eivät voi jatkaa nykyisellä tavalla, vaan meidän on opittava tekemään enemmän vähemmällä, mutta voisimmeko tulla toimeen vähemmälläkin?
Maailman ylikulutuspäivä eli päivä, jolloin maailman väestö on ylittänyt maapallon vuodessa tuottamat luonnonvarat, lasketaan vuosittain. Koko maapallon osalta vuoden 2024 päivämäärä julkaistaan 5.6., mutta se on todennäköisesti heinäkuun loppupuolella. Vuonna 2023 se oli 2.8. Se tarkoittaa käytännössä, että tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan riittävästi ekologisia resursseja nykyisen kulutuksen mahdollistamiseksi. Ylikulutuspäivän kehitys on ollut varsin radikaalia, sillä viisikymmentä vuotta sitten, vuonna 1974, maailman ylikulutuspäivä oli 30.11.
Useimmissa EU:n ja globaalin pohjoisen länsimaissa ylikulutuspäivää vietetään vuoden alkupuoliskolla. Suomessa vuoden 2024 ylikulutuspäivä on 12.4. Viime vuonna se oli 31.3. Päivämäärän siirtäminen lähes kahdella viikolla eteenpäin on oikea suunta ja antaa aihetta juhlaan. Silti se tarkoittaa, että jos muu maailma eläisi kuten suomalaiset, tarvittaisiin lähes neljä maapalloa tuottamaan tarvittavat ekologiset resurssit. Energiantuotanto ja -kulutus, liikenne ja ruoantuotanto ovat tärkeimmät syyt suomalaisten luonnonvarojen ylikulutukseen. Tämä asettaa Suomelle valtavan haasteen, sillä kylmän ilmaston vuoksi tarvitaan lämmitys ja siitä seuraava energian tarve ovat täällä pakollisia tuottaa, pitkät välimatkat lisäävät kuljetustarvetta ja pohjoinen sijainti ei ole ihanteellinen maataloudelle.
Voiko kulutuksesta tulla kestävämpää?
Jotta ihmisten kulutus ja maapallon tuottamat resurssit saataisiin tasapainoon, kulutuksen on oltava kestävämpää. Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP) määrittelee kestävän kulutuksen seuraavasti: ”sellaisten palvelujen ja niihin liittyvien tuotteiden käyttö, jotka vastaavat perustarpeisiin ja parantavat elämänlaatua samalla kun luonnonvarojen ja myrkyllisten materiaalien käyttö sekä jäte- ja epäpuhtauspäästöt minimoidaan palvelun tai tuotteen elinkaaren aikana niin, että tulevien sukupolvien tarpeet eivät vaarannu”.
Kuluttajilla täytyy olla vapaus valita elämäntapansa ja miten he kuluttavat. Vapaaehtoiseen päätöksentekoon vaikuttamiseksi on oltava saatavilla tosiasioihin perustuvaa ja helposti ymmärrettävää tietoa kulutuspäätösten vaikutuksista. Samalla yhteiskunta ja viranomaiset voivat ohjata, mahdollistaa ja tukea kestäviä valintoja lainsäädännön, verotuksen ja infrastruktuurin rakentamisen avulla.
Tarkastellaan esimerkkinä Suomea ja lämmitystä. Suomen kaltaisessa maassa lämmitys on pakollista kylmien ja pitkien talvien vuoksi. Kuluttajilla on oltava oikeus valita, millä tavalla he haluavat lämmittää talonsa, mutta päätöksentekoa voidaan tukea ja kannustaa tiedottamalla eri energialähteiden vaikutuksista kestävään kehitykseen, ja lainsäädännöllä tai korkeammalla verotuksella voidaan sulkea pois kestämättömät valinnat. Toisaalta kannustimilla, esimerkiksi veron alennuksilla tai suorilla tuilla, voidaan kannustaa tekemään päätöksiä kestävien valintojen puolesta.
Vaikka lämmitys on Suomessa välttämättömyys, mutta suomalaisten kuluttajien on tehtävä valinta vihreiden tai ruskeiden energialähteiden välillä. Myös päätös sisätilojen lämpötilasta on kulutusvalinta, jolla on vaikutuksia kestävyyteen ja ympäristöön, aivan kuten lentomatkustaminen vs. maalla matkustaminen, oman auton käyttö vs. julkinen liikenne vs. pyöräily, pikamuodin käyttäminen vs. hidas muoti, uuden puhelimen ostaminen joka vuosi vs. vasta kun vanhaa ei voi enää käyttää jne. Tällaisia kuluttamiseen liittyviä päätöksiä tehdään joka puolella maailmaan, joka päivä ja joka hetki.
Asenne-käyttäytymiskuilu
Päätöksentekoprosessi, joka koskee kestävämpien tuotteiden tai palveluiden ostamista tai ostamatta jättämistä, ei ole kovin hyvin tunnettu. Hinnan lisäksi aiemmat kokemukset ja luotettavan tiedon saatavuus voivat häiritä prosessia, vaikka kuluttajat väittäisivätkin tekevänsä ympäristöystävällisiä valintoja.
Vain hyvin harvojen kuluttajien havaitaan tekevän johdonmukaisesti kestäviä valintoja. Sen sijaan hinta on ratkaiseva päätöksentekoprosessissa ja ohittaa usein esimerkiksi ympäristönäkökohdat. Kuluttajat, jotka haluaisivat mieluummin ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon, jättävät sen tästä syystä monesti tekemättä. Tätä kutsutaan asenne-käyttäytymiskuiluksi.
Päätöksenteko, esimerkiksi lämmityksen osalta, tehdään yleensä monien eri tekijöiden perusteella, ja ympäristökysymykset ovat vain yksi niistä. Sähköllä on Suomessa merkittävä rooli lämmityskustannuksissa. Kuten monissa muissakin maissa, sähkön hinta nousi merkittävästi talvella 2023, mikä sai kuluttajat ottamaan halvimman saatavilla olevan sähkösopimuksen, jotta heillä olisi varaa lämpimään taloon riippumatta tavasta, jolla sähkö on tuotettu.
Kestävää kulutusta ei voida jättää kuluttajien harteille
On selvää, että kulutustottumusten on muututtava, jotta ne olisivat maapallon ja luonnon kannalta kestävämpiä. Samalla valinnanvapauden on säilyttävä myös kulutuspäätöksissä, mutta kuilua kestävien asenteiden ja kulutuksen välillä on kavennettava tiedon jakamisen, lainsäädännön ja infrastruktuurin avulla. Suomen kaltaiset korkean kulutuksen maat voivat näyttää tietä, ja korkean kulutuksen maana niillä on myös moraalinen velvollisuus, sitoutua vakavasti vähentämään kulutuksen ympäristövaikutuksia.
Koska vastuuta kestävästä kulutuksesta ei voida jättää vain kuluttajien harteille, on tuotteiden ja palveluiden toimittajien jatkettava työtä kestävämpien vaihtoehtojen tarjoamiseksi kuluttajille, puhumattakaan siitä, että myös he itse harjoittavat liiketoimintaa kestävällä tavalla. Loppujen lopuksi yrityksillä on suunnaton valta vaikuttaa kestävään tulevaisuuteen omilla investointipäätöksillä, toimintatavoillaan ja sillä, mitä ne tarjoavat yhteistyökumppaneilleen ja kuluttajille käytettäväksi – ja tällä tavoin lykätä ylityksen päivää vuonna 2025 ja sen jälkeen.
Lähteet
Past Earth Overshoot Days—#MoveTheDate of Earth Overshoot Day. (n.d.). Earth Overshoot Day. Retrieved April 5, 2024, from https://www.overshootday.org/newsroom/past-earth-overshoot-days/
Suomen ylikulutuspäivä on huomenna. (2023, March 30). WWF Suomi. Retrieved April 5, 2023, from https://wwf.fi/uutiset/2023/03/suomen-ylikulutuspaiva-on-huomenna/
Sustainable consumption and production policies. (2017, October 2). UNEP – UN Environment Programme. Retrieved April 5, 2023, from http://www.unep.org/explore-topics/resource-efficiency/what-we-do/sustainable-consumption-and-production-policies
Honkasalo, A. (2011). Perspectives on Finland’s sustainable consumption and production policy. Journal of Cleaner Production, 19(16), 1901–1905. Retrieved April 5, 2023, from https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2010.12.017
Park, H. J., & Lin, L. M. (2020). Exploring attitude–behavior gap in sustainable consumption: Comparison of recycled and upcycled fashion products. Journal of Business Research, 117, 623–628. https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2018.08.025
